Kulttuuripolitiikasta

Kulttuuripoliittisen selonteon käsittelyssä puheenvuoroni:

Arvoisa puhemies,
Kulttuuri on osa sivistystä ja identiteettiämme, mutta se on myös talouden ja elinvoiman kysymys.
Tässä selonteossa on paljon oikeansuuntaista tahtoa ja tavoitteita.
Kulttuuripolitiikan tulee perustua vapauteen, vastuuseen ja vaikuttavuuteen.

Ensinnäkin, taiteen ja kulttuurin vapaus ei tarkoita riippuvuutta julkisesta tuesta.
Tarvitaan enemmän tilaa yrittäjyydelle ja omavaraisuudelle.
Jokainen euro, joka jää pois hallinnosta ja paperityöstä, voidaan käyttää itse sisältöön, siihen, mikä oikeasti synnyttää kulttuuria.

Toiseksi, vastuullinen kulttuuripolitiikka tunnistaa talouden realiteetit.
Kulttuuria ei rahoiteta velkarahalla, vaan tukemalla työtä, kasvua ja yksityisiä investointeja kulttuurin kentälle.
Tarvitsemme järjestelmän, jossa julkinen tuki täydentää, omaa elinvoimaa.

Kolmanneksi, vaikuttavuus. Kulttuuripolitiikan tavoitteet on mitattava tuloksissa: hyvinvoinnissa, osallisuudessa, vetovoimassa ja työllisyydessä.
Hyvät aikomukset eivät riitä, jos rakenteet ovat tehottomat tai resurssit hajallaan.

Arvoisa puhemies,
Samalla on syytä muistaa, että suomalainen kulttuuri on enemmän kuin ohjelmakausien visioita.
Se on meidän yhteinen henkinen perusrakenteemme; se, joka vahvistaa maanpuolustustahtoa, kriisinkestävyyttä ja yhteistä identiteettiä.

Kulttuuri on voimavara.
Kun ihminen tietää, mistä tulee, hän kestää enemmän.
Kulttuuri on osa kansallista resilienssiä ja turvallisuutta: se antaa voimaa myös silloin, kun olosuhteet eivät ole helppoja.
Siksi suomalaisen kulttuurin tukeminen ei ole nostalgiaa, vaan turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan.
Yhteinen arvopohja ja vahva itsetunto ovat asioita, joita mikään rahasto ei voi korvata, mutta joita ilman yksikään maa ei pysy koossa.

Suomalaisen kulttuuriperinnön elinvoimaisuutta turvaamme varmistamalla lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen, polut taiteen ja kulttuurin eri alojen harrastamiseen ja ammattilaisuuteen.

Arvoisa puhemies,
Kulttuuri kuuluu kaikille, mutta sen tukemisen pitää perustua kestävään pohjaan.
Tarvitsemme toimeenpano-ohjelman, jossa on aikataulu, rahoitus ja vastuutahot, ei enää uutta paperia, vaan todellisia tekoja.
Suomalainen kulttuuri ansaitsee sen.
Kiitos.