Ollos huoleton, poikas valveil´on
Otsikkona on lyhyt lainaus valalaulusta, jota on laulettu vuodesta 1973 valan yhteydessä ja jonka juuret ovat vuodessa 1871 (Julius Krohn). Suomi on liittymässä Natoon ja moni pohtii asevelvollisuuden merkitystä Nato-Suomessa. Käytyjen Nato-neuvotteluiden aikana kävi useasti ilmi muiden Nato-maiden vilpitön tunnustus puolustusvoimiemme puolustuskyvystä, niin ammattitaidon, teknisen tason ja puhtaasti armeijamme koon suhteen.
Puolustusvoimiemme koko on täysin riippuvainen toimivasta varusmiesjärjestelmästä, jokainen täysi-ikäinen suomalainen mies on velvollinen suorittamaan varusmiespalveluksen tai vähintään siviilipalveluksen. Tämä tosiasia on meidän kaikkien tiedossa ja tavallaan jo äidinmaidossa sisäistetty, mutta toimiiko järjestelmä edelleen?
Suomessa toimeenpannaan tällä hetkellä kutsuntoja, jotka tähtäävät (pääosin) palvelukseen astumiseen vuoden 2023 aikana. Monet pitävät kutsuntoja eräänlaisena maanpuolustustahdon mittarina, joka ei välttämättä ole oikea tapa arvioida tulosta, mutta on varmasti jonkin tasoinen indikaattori, missä mennään tulevien joukko-osastojen iskukyvyn suhteen.
Suurelle yleisölle ei ehkä ole tiedossa, että jopa 30 prosenttia koko ikäluokasta jää pois varusmiespalveluksesta eri syiden vuoksi. Alueelliset erot ovat suuria, yleisesti ottaen pienissä kunnissa palvelukseen astumisprosentti on lähemmäs 100 prosenttia. Valtakunnallisesti kehityssuunta on huolestuttava. Samaan aikaan, kun puolustusvoimiemme kyky puolustaa itsenäistä Suomea on teknisesti ja kalustollisesti parhaimmalla tasolla koko itsenäisyytemme ajalta, nousee ajankohtaiseksi kysymys, onko meillä tulevaisuudessa määrällisesti riittävä koulutettu reservi.
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisussa Elisa Gebhard ja Eero Löytömäki toteavat, että kokonaisturvallisuus kiinnostaa nuoria, turvattomuuden tunnetta aiheuttivat esimerkiksi maailmanpolitiikan tilanne, rasistinen väkivalta ja eriarvoistuminen. Kirjoittajat jatkavat: ”On toisaalta silmiinpistävää, kuinka vaikkapa poliittiset nuorisojärjestöt hyvin erilaisista ideologisista lähtökohdista näkevät kutsunnoilla olevan merkitystä syrjäytymisen torjumisessa. Vaikka kaikkia sukupuolia koskeva asepalvelus ei saa nuorilta yksiselitteisen positiivista vastaanottoa, nähdään kutsunnat ennen kaikkea nuorten hyvinvointia tukevana rakenteena. Kutsunnoissa on valtavasti potentiaalia sen kannalta, miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria voidaan tukea oman polkunsa löytämisessä.”
Tästä on vedettävissä johtopäätös, että Suomessa on edelleen vankka usko yleiseen asevelvollisuuteen. Nato-Suomi tulee edelleen tarvitsemaan yleistä asevelvollisuutta ja varmin tapa taata asevelvollisten osuus ikäluokista on edelleen panostaa syrjäytymisen ehkäisyyn, ja maanpuolustuskyky on monella tapaa sidonnainen siihen, miten me eri tasolla kykenemme torjumaan nuorten syrjäytymistä.
Mitä pohdintaan asevelvollisuuden tarpeesta tulee niin Augustin Ehrensvärdin Kuninkaan porttiin kaiverretut sanat: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun” ovat edelleen ajankohtaiset.