Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen

Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu siihen, että terveydenhuolto toimii hyvinvointialueiden sisällä kohtuullisen hyvin toimipaikasta riippumatta. Jatkossa hyvinvointialueiden vastuulla on entistä vahvemmin se, että sosiaali‑ ja terveydenhuolto toimii myös silloin, kun yhteiskunta on paineessa. Hallituksen esityksen valmiuslain laaja kokonaisuudistus vahvistaa varautumista ja yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa. Hyvinvointialueet velvoitetaan tekemään pysyvää ja suunnitelmallista yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Naton ja muiden liittolaisten kanssa. Lakiin lisättävät uudet pykälät määrittävät, mitä tämä tarkoittaa käytännössä: virka-apua, yhteisiä harjoituksia ja ennen kaikkea yhteistä tilannekuvaa poikkeusoloissa. Jos jokin Ukrainan sodasta on opittu, niin se, että sotejärjestelmä on osa puolustustahtoa. Sitä ilman yhteiskunta ei kestä päivääkään. 

Turvallisuusympäristö on muuttunut hetkessä, mutta järjestelmämme on rakennettu vakauden aikaan. Viime vuosien kriisit, kuten pandemia, energia‑ ja logistiikkahäiriöt, kyberuhat ynnä muut, paljastivat, että Suomen sosiaali‑ ja terveydenhuolto on kyllä osaavaa mutta liiankin luottavaista. Meillä on oletettu, että valot palavat ja verkko toimii. Lakiuudistus tuo tähän muutoksen ja tekee varautumisesta laintasoisen velvoitteen. Tavoitteena on vahvistaa hyvinvointialueiden varautumista poikkeus‑ ja häiriötilanteisiin, selkeyttää roolijakoa ja johtosuhteita eri viranomaisten välillä sekä turvata kansalaisten hoito ja palvelut myös kriisitilanteissa. Lisäksi tavoitteena on luoda rahoituskehikko, jolla valtio korvaa uudet velvoitteet. Taustalla on yksinkertainen periaate: sosiaali‑ ja terveydenhuolto on osa kokonaisturvallisuutta. Se on yhtä tärkeää kuin rajavalvonta, energiahuolto tai tietoturva. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa hyvinvointialueilla? Se tarkoittaa vastuuta. Ukrainan sodasta saatu kokemus on osoittanut, että kun terveydenhuolto toimii, yhteiskunta pysyy pystyssä. Myös Suomessa on syytä miettiä, miten hoitoa voidaan jatkaa, jos yksi iso keskus joutuu pois pelistä. Varavoima, kuten generaattorit, polttoainevarastot, vedenpaineistus ja tietoliikenneyhteydet ovat elinehto. On muistettava, että ensihoito on myös osa puolustusta. Suomessa ensihoidon on kyettävä toimimaan myös alueilla, joilla yhteydet tai kulku on poikki. Lisäksi kyky suojata henkilöstö ja potilaat on ratkaisevaa. Kun verkot katkeavat, tarvitaan paperiprotokollat, radioviestintä ja niin edelleen. Jokaisen kriittisen yksikön on kyettävä toimimaan ilman sähköistä potilastietojärjestelmää. 

Myös henkinen ja fyysinen kuntoutus ovat osa varautumista. On ennalta sovittava psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen järjestelyistä. Tarvittaessa kapasiteettia on voitava nostaa vuorokaudessa. On myös huomioitava, että varautuminen ei ole vain viranomaisten asia vaan varautuminen koskee meitä kaikkia — kaikkia kansalaisia. En tarkoita, että omia bunkkereita rakennetaan tai vuosikymmeniä säilyvää hernekeittovarastoa varustellaan, mutta on hyvä ja syytä ajatella ja pohtia, miten itse selviää esim. kaksi vuorokautta ilman ulkopuolista apua: ruoka, vesi, lääkkeet, lämpö ja yhteydenpitovälineet. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu siihen, että terveydenhuolto toimii hyvinvointialueiden sisällä kohtuullisen hyvin toimipaikasta riippumatta. Jatkossa hyvinvointialueiden vastuulla on entistä vahvemmin se, että sosiaali‑ ja terveydenhuolto toimii myös silloin, kun yhteiskunta on paineessa. Hallituksen esityksen valmiuslain laaja kokonaisuudistus vahvistaa varautumista ja yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa. Hyvinvointialueet velvoitetaan tekemään pysyvää ja suunnitelmallista yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Naton ja muiden liittolaisten kanssa. Lakiin lisättävät uudet pykälät määrittävät, mitä tämä tarkoittaa käytännössä: virka-apua, yhteisiä harjoituksia ja ennen kaikkea yhteistä tilannekuvaa poikkeusoloissa. Jos jokin Ukrainan sodasta on opittu, niin se, että sotejärjestelmä on osa puolustustahtoa. Sitä ilman yhteiskunta ei kestä päivääkään. 

Turvallisuusympäristö on muuttunut hetkessä, mutta järjestelmämme on rakennettu vakauden aikaan. Viime vuosien kriisit, kuten pandemia, energia‑ ja logistiikkahäiriöt, kyberuhat ynnä muut, paljastivat, että Suomen sosiaali‑ ja terveydenhuolto on kyllä osaavaa mutta liiankin luottavaista. Meillä on oletettu, että valot palavat ja verkko toimii. Lakiuudistus tuo tähän muutoksen ja tekee varautumisesta laintasoisen velvoitteen. Tavoitteena on vahvistaa hyvinvointialueiden varautumista poikkeus‑ ja häiriötilanteisiin, selkeyttää roolijakoa ja johtosuhteita eri viranomaisten välillä sekä turvata kansalaisten hoito ja palvelut myös kriisitilanteissa. Lisäksi tavoitteena on luoda rahoituskehikko, jolla valtio korvaa uudet velvoitteet. Taustalla on yksinkertainen periaate: sosiaali‑ ja terveydenhuolto on osa kokonaisturvallisuutta. Se on yhtä tärkeää kuin rajavalvonta, energiahuolto tai tietoturva. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa hyvinvointialueilla? Se tarkoittaa vastuuta. Ukrainan sodasta saatu kokemus on osoittanut, että kun terveydenhuolto toimii, yhteiskunta pysyy pystyssä. Myös Suomessa on syytä miettiä, miten hoitoa voidaan jatkaa, jos yksi iso keskus joutuu pois pelistä. Varavoima, kuten generaattorit, polttoainevarastot, vedenpaineistus ja tietoliikenneyhteydet ovat elinehto. On muistettava, että ensihoito on myös osa puolustusta. Suomessa ensihoidon on kyettävä toimimaan myös alueilla, joilla yhteydet tai kulku on poikki. Lisäksi kyky suojata henkilöstö ja potilaat on ratkaisevaa. Kun verkot katkeavat, tarvitaan paperiprotokollat, radioviestintä ja niin edelleen. Jokaisen kriittisen yksikön on kyettävä toimimaan ilman sähköistä potilastietojärjestelmää. 

Myös henkinen ja fyysinen kuntoutus ovat osa varautumista. On ennalta sovittava psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen järjestelyistä. Tarvittaessa kapasiteettia on voitava nostaa vuorokaudessa. On myös huomioitava, että varautuminen ei ole vain viranomaisten asia vaan varautuminen koskee meitä kaikkia — kaikkia kansalaisia. En tarkoita, että omia bunkkereita rakennetaan tai vuosikymmeniä säilyvää hernekeittovarastoa varustellaan, mutta on hyvä ja syytä ajatella ja pohtia, miten itse selviää esim. kaksi vuorokautta ilman ulkopuolista apua: ruoka, vesi, lääkkeet, lämpö ja yhteydenpitovälineet. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu siihen, että terveydenhuolto toimii hyvinvointialueiden sisällä kohtuullisen hyvin toimipaikasta riippumatta. Jatkossa hyvinvointialueiden vastuulla on entistä vahvemmin se, että sosiaali‑ ja terveydenhuolto toimii myös silloin, kun yhteiskunta on paineessa. Hallituksen esityksen valmiuslain laaja kokonaisuudistus vahvistaa varautumista ja yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa. Hyvinvointialueet velvoitetaan tekemään pysyvää ja suunnitelmallista yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Naton ja muiden liittolaisten kanssa. Lakiin lisättävät uudet pykälät määrittävät, mitä tämä tarkoittaa käytännössä: virka-apua, yhteisiä harjoituksia ja ennen kaikkea yhteistä tilannekuvaa poikkeusoloissa. Jos jokin Ukrainan sodasta on opittu, niin se, että sotejärjestelmä on osa puolustustahtoa. Sitä ilman yhteiskunta ei kestä päivääkään. 

Turvallisuusympäristö on muuttunut hetkessä, mutta järjestelmämme on rakennettu vakauden aikaan. Viime vuosien kriisit, kuten pandemia, energia‑ ja logistiikkahäiriöt, kyberuhat ynnä muut, paljastivat, että Suomen sosiaali‑ ja terveydenhuolto on kyllä osaavaa mutta liiankin luottavaista. Meillä on oletettu, että valot palavat ja verkko toimii. Lakiuudistus tuo tähän muutoksen ja tekee varautumisesta laintasoisen velvoitteen. Tavoitteena on vahvistaa hyvinvointialueiden varautumista poikkeus‑ ja häiriötilanteisiin, selkeyttää roolijakoa ja johtosuhteita eri viranomaisten välillä sekä turvata kansalaisten hoito ja palvelut myös kriisitilanteissa. Lisäksi tavoitteena on luoda rahoituskehikko, jolla valtio korvaa uudet velvoitteet. Taustalla on yksinkertainen periaate: sosiaali‑ ja terveydenhuolto on osa kokonaisturvallisuutta. Se on yhtä tärkeää kuin rajavalvonta, energiahuolto tai tietoturva. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa hyvinvointialueilla? Se tarkoittaa vastuuta. Ukrainan sodasta saatu kokemus on osoittanut, että kun terveydenhuolto toimii, yhteiskunta pysyy pystyssä. Myös Suomessa on syytä miettiä, miten hoitoa voidaan jatkaa, jos yksi iso keskus joutuu pois pelistä. Varavoima, kuten generaattorit, polttoainevarastot, vedenpaineistus ja tietoliikenneyhteydet ovat elinehto. On muistettava, että ensihoito on myös osa puolustusta. Suomessa ensihoidon on kyettävä toimimaan myös alueilla, joilla yhteydet tai kulku on poikki. Lisäksi kyky suojata henkilöstö ja potilaat on ratkaisevaa. Kun verkot katkeavat, tarvitaan paperiprotokollat, radioviestintä ja niin edelleen. Jokaisen kriittisen yksikön on kyettävä toimimaan ilman sähköistä potilastietojärjestelmää. 

Myös henkinen ja fyysinen kuntoutus ovat osa varautumista. On ennalta sovittava psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen järjestelyistä. Tarvittaessa kapasiteettia on voitava nostaa vuorokaudessa. On myös huomioitava, että varautuminen ei ole vain viranomaisten asia vaan varautuminen koskee meitä kaikkia — kaikkia kansalaisia. En tarkoita, että omia bunkkereita rakennetaan tai vuosikymmeniä säilyvää hernekeittovarastoa varustellaan, mutta on hyvä ja syytä ajatella ja pohtia, miten itse selviää esim. kaksi vuorokautta ilman ulkopuolista apua: ruoka, vesi, lääkkeet, lämpö ja yhteydenpitovälineet. — Kiitos.