Suomi elää metsästä

Lahdenperän tilalla ollaan omavaraisia puutavarassa sekä lämmityksen että rakennuspuun osalta. Myös tienvarsilla olevat mainoskyltit ovat ekologisesti omasta puutavarasta Metsää harvennetaan, jotta se pysyy hyvässä kasvussa. Isompien hakkuiden jälkeen huolehditaan uudistamisesta laikutuksella istutuksella, kylvöllä ja siemenpuilla Oma huomio on, että metsä kyllä kasvaa voimakkaasti sen saadessa valoa. Hakkuiden jälkeen raivaussahalla riittää töitä useaksi vuodeksi ja metsä vahvistuu näin nopeasti

Ohessa Martti Issakaisen osuvaa ajatusta:

Metsäteollisuus on ollut jo kauan Suomen talouden selkäranka. Suomen viennistä metsätuotteiden osuus on n. 20 % eli jokseenkin yhtä merkityksellinen maamme taloudelle, kuin autoteollisuus on Saksan taloudelle ja viennille.

Voi hyvin perustellusti sanoa, että Suomi elää metsästä. Kestävä metsätalous on ollut Suomen metsänhoidon ja metsäpolitiikan ohjenuora koko sotiemme jälkeisen ajan. Onnistunut metsälainsäädäntö ja sen valvonta ovat luoneet turvalliset puitteet maamme yksityisomisteiselle metsätaloudelle. Noin 65 % Suomen metsistä on yksityisomistuksessa. Metsiä ei saa hävittää ja jokaisen avohakkuun jälkeen hakattu alue pitää uudistaa joko istuttamalla tai muulla uutta kasvua turvaavalla tavalla.

1950 –luvulta lähtien eri metsäkampanjoiden ja intensiivisten metsänparannustoimenpiteiden ansiosta metsiemme puuvaranto on jatkuvasti lisääntynyt. Viimeisten 50 vuoden aikana puuvaranto on lähes kaksinkertaistunut. Joka ikinen vuosi metsät ovat kasvaneet enemmän kuin niitä on hakattu. Viimeisten 10 vuoden aikana kasvu on ylittänyt hakkuut 20 -30 miljoonalla m3:lla joka vuosi. Tällä hetkellä metsiemme vuotuinen kasvu on n. 110 milj.m3/ha ja hakkuut reilut 70 milj.m3. On todella paikallaan puhua kestävästä metsätaloudesta.

Eritoten 60 –luvulla toteutettu ns. MERA –ohjelma, jossa puustoisia, veden vaivaamia soita ojitettiin, metsäteitä rakennettiin, metsiä raivattiin ja lannoitettiin, on myötävaikuttanut metsiemme kasvun nopeaan lisääntymiseen. Pohjanmaan ojitetut suot puskevat mäntyä ja koivua tehokkaasti sellu- ja sahateollisuuden raaka-aineeksi. On myös syytä muistaa, että Suomi toteutti EU:n tuella n. 100.000 hehtaarin ylijäämäpeltojen metsityksen viidessä vuodessa. Siitä hyvänä muistutuksena ovat kauniit koivumetsät monien autoteiden varsilla.

Finanssikriisi 2008 -2009 ravisteli Suomen eurovetoista metsätuotevientiä rankasti. Tehtaita suljettiin, sahoja meni konkurssiin ja mm. metsäjätti Storaenso siirsi tuotantoa Ruotsiin, joka omalla kelluvalla valuutallaan napsi markkinaosuuksia maailmalta suomalaisten nenän edestä.

Vähitellen kriisistä toivuttaessa usko investointeihin Suomessa palasi, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Äänekosken biosellutehdas, joka nielee raakapuuta n. 5 milj. m3 vuodessa. Luo työtä ja vientituloa.

Monta muuta metsäteollisuushanketta on vireillä mm. Kuopiossa, Kemijärvellä, Kainuussa ja Kemissä. Lisäpuun tarve näille tehdashankkeille on 5-10 milj. m3 vuodessa. Puuta Suomessa kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin riittää, kuten edellä kerrotuista metsien kasvuluvuista näkyy.

Puun ja turpeen käyttö biopolttoaineena olisi myös järkevää aluepolitiikkaa, kun meille molempia uusiutuvia luonnonvaroja on kertynyt. Kivihiilen ja öljyn korvaaminen näillä kotimaisilla raaka-aineilla olisi viisasta niin kauan, kunnes parempia ratkaisuja löydetään.