Suvivirsi

Suvivirsi

80-luvulla maalaiskyläkoulua käyneenä muistan edelleen kevätjuhlan tunnelman, koivunlehtien tuoksun, opettajien sekä luokkakaverien iloiset ilmeet ja tunteen, että koko kesä on edessä. Suvivirren alkaessa tiesi, että koulu loppui ja elämä siirtyi ulos. Pellonreunoille, pyöräteille, rantaan ja mummilaan.

Suvivirsi on minulle pala suomalaisuutta, sukupolvien ketjua ja yhteisiä muistoja. Sama virsi, jonka vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat laulaneet. Ja yhä tänäkin päivänä, kun ne ensimmäiset sävelet alkavat, palaan hetkeksi sinne pienen kyläkoulun juhlasaliin. Muisto on kaunis, kuten laulun sanat ja sävel. Herkistyn aina ja olen siitä onnellinen. Ehkä siinä piileekin suvivirsikeskustelun syvin olemus.

Joitakin asioita kannattaa vaalia, koska ne muistuttavat meitä juuristamme, kulttuuristamme ja ovat meille tärkeitä.