KOULUTUS

Suomalaiset ovat koulutettua väkeä: jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja lapset pääsevät maksuttomaan perusopetukseen. Lisäksi korkeakouluverkko kattaa kaikki maakunnat. Koulutusjärjestelmä on kestänyt tähän saakka kansainvälisen vertailun. Tällä hetkellä tilanne näyttää mielestäni huolestuttavalta. Peruskoulu on integroinnin ja opettajan puuttumisen mahdollisuuksien pienentämisen tuloksena kaaoksessa.

Mielestäni peruskoulu ansaitsee rauhan. On mahdollistettava turvallinen ja rauhallinen oppimis- ja opettamisympäristö. Integrointi on purettava, ryhmäkoot pienennettävä. Aikainen puuttuminen mahdollistettava.

Korkeakoulujen rahoitusmalli on puolestaan niukentanut opetusresurssit minimiin. Tilanne on kestämätön. Rahoitusmallissa painopiste on siirtynyt tutkintokoulutuksesta jatkuvan oppimisen ja tutkimus-, kehittämis ja innovaatio-toiminnan suuntaan. Aikaisemmin mm. ammattikorkeakoulujen rahoitus perustui opiskelijamäärään ja koulutuksen kustannuksiin, nyt automaattisia kassavirtoja ei ole, vaan valtion perusrahoitusta saadakseen korkeakoulujen on tehtävä tulosta eri indikaattoreilla. Tämä malli on tuonut mukanaan selvästi aikaisempaa kovemmat toiminnalliset ja taloudelliset paineet.

Korkeakoulujen välinen yhteistyö vähenevien resurssien puutteessa on enemmän kuin suotavaa. Organisaatioiden väliset ”raja-aidat” tukahduttavat yhteistyön, alojen kehittymisen ja kansainvälisen menestymisen. On silkkaa hulluutta luennoida saman aihealueen asiaa erikseen vrt. yliopisto-amk. Myöhemmin työelämässä kollegat pohtivat miten paljon toisillaan on tietoa asiasta, kun joskus työelämässä tekevät työtä keskenään yliopistosta ja amk:sta valmistumisen jälkeen. Kannatan yhteisluentoja perustasolla, jotka eriytyvät myöhemmin jokaisen alakohtaisiin koulutusohjelman mukaisiin syventäviin opintoihin omassa organisaatiossa. esim. yliopisto luennoi hammaslääkärikoulutuksen protetiikan opintojaksot yhteisluennolla ammattikorkeakoulun hammastekniikan opiskelijoille. Ammattikorkeakoulu vastaavasti ohjaa aiheeseen liittyvän oman vahvuutensa osalta käytännön simulaatioharjoittelua. Näin saavutetaan ”oravannahkakauppana” vastavuoroista hyötyä ja yhteisen asian kehittämistä. Opiskelijat hahmottavat oman ja toisen ammatin roolit, harjaantuvat tiimityöhön ja vuorovaikutukseen.