Sadonkorjuujuhla, Kalanti

Juhlapuhe Kalannin sadonkorjuujuhlassa 22.10.2023

”Tänään vietämme sadonkorjuujuhlaa, tilaisuutta, joka juhlistaa suomalaisen ruokatuotannon ja maatalouden, mutta myös huoltovarmuuden, sisukkuuden, innovaatioiden ja laadun arvoja.  

Suomi on aina ollut maa, joka on ollut ylpeä perinteistään ja kyvyistään tuottaa laadukasta ruokaa omille kansalaisilleen sekä kansainvälisille markkinoille. 

Suomalainen maatalous on perustunut tinkimättömään työhön ja rakkauteen maata kohtaan. Sadonkorjuujuhla antaa meille mahdollisuuden kiittää maanviljelijöitämme, jotka kylvävät siemenet, hoitavat peltojaan ja tuottavat ruokaa meille kaikille. Sekä juhlia myös oman puutarhamme sadosta.

Muistan, miten lapsena minulla oli oma pieni kasvimaa erillään äidin ja mummin kasvimaasta. Hoidin omaani vähän kilpailuasemissa siinä vieressä. Kasvatin vuosittain porkkanaa, makeaa naurista, retiisiä, salaattia ja persiljaa. Päivittäin kasteltiin ja kitkettiin rikkaruohoja ja harvennettiin tarvittaessa. Myös käytäviä kasvimaan ympärillä siistittiin. Viikkojen kasvatustöiden jälkeen ensimmäiset porkkanat ja retiisit sai syödä ja miten onnellinen olin omasta sadosta. Nauriin söin lusikalla kaivertain niin sain nauriskupin, tuo toimi leikeissä esim. käpylehmien juottoastiana. Syksyllä, kun kaikki oli valmista ja sadon keräämisen jälkeen illat säilöttiin etikkakurkkuja, pikkelsejä, keiteltiin mehuja ja hilloja ei aina välttämättä niin ilo ollut, mutta talven mittaan ymmärsi oman sadon ja varaston hyödyn ja maukkauden.

Sadonkorjuujuhla on perinne monissa kulttuureissa ympäri maailman ja juhla on täynnä iloa ja kiitollisuutta. Sadonkorjuujuhla on myös tilaisuus yhteisön kokoontumiseen ja yhdessäolon juhlaan. Se luo yhteyksiä ihmisten välille ja ylläpitää kulttuurisia perinteitä. Perinteet ja yhteisöllisyys korostuvat tällä hetkellä hyvin tärkeänä arvona niin meillä kuin maailmalla. Yhdessä olemme enemmän ja vaikuttavampia.

Suuri ja perinteinen suomalainen syksyinen sadonkorjuujuhlamme on kantanut nimeä ”kekri” ja juontaa juurensa vuosituhansia vanhoista eurooppalaisista maataloustavoista. Kansan parissa kekri ja siitä käytetty toinen termi köyri on aina tarkoittanut muutakin kuin vain kyseistä juhlaa – se on nimittäin viitannut ”viimeisenä olemiseen”. Esimerkiksi paimen, joka toi karjansa kesälaitumelta pihaan viimeisenä, sai itselleen kutsumanimen kekri.

Perinteisesti kekrinä syötiin runsaasti juureksia ja viljatuotteita. Lihoista pöytään kannettiin sian ja lampaan paistia, karjalanpaistia, kalakukkoja, riistaa, makkaroita ja tietysti mainittua porsasta – eli kunnon kinkkua.

Viljatuotteista kekriin sopivat täydellisesti muun muassa talkkuna, limput, rieskat ja tietysti erilaiset maan antimista valmistetut piiraat.  Vanhojen uskomusten mukaan kekrinä syöty peruna aiheuttaa paiseita, joten sitä ei ainakaan ihan joka kylässä pöytään kannettu. Juotavaksi tarjoiltiin olutta ja kahvia, sekä mahdollisesti talon isännän keittämää pontikkaa, josta käytettiin termiä kekriviina. Nykyään muutamat suomalaiset panimot valmistavat erillistä kekriin tarkoitettua nimikko-olutta.

Kirjallisissa lähteissä Kalanti mainittiin ensi kerran jo 1316, teillä on siis todella pitkä perinne täällä maataloudessa, kalastuksessa ja kaupankäynnissä. Männäisten vanha markkinapaikka ja yhteys merelle ja maailmalle Sirppujoen kautta mahdollistivat niin tuonnin kuin vienninkin. Kalannin alueella valmistettiinkin erityisen paljon vakkoja, kousia sekä tuoleja. Kalannin perinneruuaksi valittiin 1980 luvulla prossakka eli perunalaatikko sekä kuoritusta maidosta ja ohrajauhosta tehty leivonnainen, kalttiainen, jotka ovat teille olleet varmastikin perinteisiä sadonkorjuujuhlan antimia.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on lukuisia perinneruokia, edellämainittujen lisäksi karjalanpiirakat, lihapullat, hernekeitto, ja laatikot, kuten lanttulaatikko ja porkkanalaatikko sekä rukiinen leipä. Suomen ruokakulttuuri heijastelee maan historiaa, vaihtelevia vuodenaikoja ja luonnon antimia. Suomessa kauden mukaan syöminen on tärkeää ja ruokakulttuuri korostaa puhtaita raaka-aineita, kuten marjoja, sieniä ja luonnonvaraista riistaa. Kausittaisuus ja yksinkertaisuus ovat myös tärkeitä piirteitä.  

Huoltovarmuus on ollut keskeisessä roolissa Suomen historiassa. Olemme oppineet olemaan varautuneita vaikeuksiin ja varmistamaan, että ruokahuoltomme on vahva ja kestävä. Tämä on tärkeä osa suomalaista identiteettiä, ja huoltovarmuuden tärkeys on jälleen korostunut viimeaikojen tapahtumien myötä. Huoltovarmuus mainitaan myös hallitusohjelmassa lukuisia kertoja, eikä maatalouden budjettiin myöskään tehty merkittäviä muutoksia, vaikka valtion talouden tervehdyttäviä toimia kauttaaltaan joudutaankin tekemään.  

Maatalouden näkymät Suomessa ovat monimutkaisia ja riippuvat monista tekijöistä, kuten ilmastosta, markkinoista, ympäristöpolitiikasta ja teknologisista innovaatioista. Lämpenevät talvet ja sateisemmat syksyt tuovat haasteita, mutta myös mahdollisuuksia uusille kasvilajeille ja viljelykäytännöille. Suomessa on kasvava paine kestävämmän maatalouden suuntaan. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja kansalliset ympäristötavoitteet asettavat maanviljelijöille kohtuuttomiakin vaatimuksia.

Maataloudessa hyödynnetään yhä enemmän teknologiaa ja älykkäitä järjestelmiä. Toivottavasti nämä lisäävät tuottavuutta ja auttavat maanviljelijöitä tehokkaamman ja resurssitehokkaamman viljelyn toteuttamisessa.

Maataloustuotteiden kysyntä ja markkinatrendit vaikuttavat suoraan maatalouden kannattavuuteen. Kansainväliset kauppasuhteet ja kuluttajien mieltymykset voivat vaikuttaa siihen, mitä ja miten maanviljelijät viljelevät. Kotimarkkinan koko on noin 5,5 milj. kuluttajaa ja kuluttajista noin 50% ostaa laadun ja suomalaisuuden perusteella ja noin 50% hinnan perusteella. Mutta, jos kotimarkkinoilla olisi vain laadukasta suomalaista ruokaa kilpailu supistuisi ja hinnat laskisivat ja kotimarkkinan kannattavuus heikkenisi.  

Tällä hetkellä kauppa määrittelee tuottajahinnan, joka on nurinkurista. Kyllähän alkutuottajan pitäisi itse saada määritellä oman tuotteensa hinta. Hallitusohjelmassa on tavoitteena avata elintarvikeketjua ja saattaa alkutuottajan asema sekä koko elintarvikeketjun tasapainon kehitys nykyistä oikeudenmukaisempaa suuntaan.

Kun markkinoilta ei saada riittävästi rahaa, tukieurojen suhteellinen merkitys korostuu. Riippuvuus supistuvasta kotimarkkinasta on johtanut ja johtaa edelleen alkutuotannon supistumiseen ja huoltovarmuuden heikkenemiseen.  

Tärkeä rooli on ruokaviennillä kansainvälisille markkinoille ja tässä erityisesti pidemmälle jalostetuilla tuotteilla. Suomen keskeisimpinä vientikategorioina ovat erilaiset maitojalosteet, tuore kala, alkoholituotteet, sianliha, sokerikemian tuotteet, mylly- ja viljatuotteet (erityisesti kaura- ja kaurajalosteet), suklaa ja makeiset sekä entistä enemmän myös erilaiset terveysvaikutteiset tuotteet. Valtion budjetissa onkin noin 7 miljoonaa euroa suunnattuna viennin kehittämistoimiiin, tavoitteena tuplata ulkomaanvienti.

Suomalaisen ruokatuotannon laatu ja turvallisuus ovat korkealla tasolla. Tuotteiden jäljitettävyys ja elintarviketurvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä suomalaisessa ruokaketjussa. Suomalainen ruokatuotanto nauttii hyvästä maineesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Maanviljelijät ja elintarviketuottajat pyrkivät yhä enemmän kestäviin ja ympäristöystävällisiin tuotantomenetelmiin vastatakseen kasvavaan kiinnostukseen terveellistä, vastuullista ja puhdasta ruokaa kohtaan. Tämän markkinointi ja myynnin kasvattaminen vaatii kuitenkin jatkuvasti työtä, että yhä useampi saadaan ymmärtämään meidän valttikorttimme. Myynti on suoraan verrannollinen maatalousyrittäjien tulevaisuuden kehittymiseen.

Maatalouden näkymät ovat tiiviisti sidoksissa myös koko maaseudun elinvoimaisuuteen, onkin tärkeää, että maatalouden tukemisen lisäksi tuetaan maaseudun yrityksiä, infrastruktuuria ja työllisyyttä. Kaiken kaikkiaan maatalouden tulevaisuus Suomessa vaatii tasapainoa resurssitehokkuuden, ympäristön suojelun ja taloudellisen kannattavuuden välillä. Teknologisten innovaatioiden ja kestävän maatalouden käytäntöjen edistäminen voi auttaa Suomen maataloutta kohtaamaan tulevat haasteet ja mahdollisuudet.

Haasteita tänä vuonna aiheutti erityisesti mm. sääolosuhteet. Tämän vuoden viljasato on noin 3 miljardia kiloa, joka on pienin sato lähes 50 vuoteen. Sen sijaan ruissato ylitti 100 miljoonaa kiloa – viidettä kertaa 30 vuodessa, kattaen näin laskennallisen vuosikulutuksen. Hernesato kasvaa jo viidettä vuotta ennätyssuureksi – kasvaneen viljelyalan ansiosta. (Luke verkkojulkaisu 9/2023)

Uusien nuorien, alle 41 v, maatalousyrittäjien määrä laskee vuosittain, ollen tällä hetkellä hieman alle 200 aloittajaa, ja viljelijöiden keski-ikä on 54 vuotta. 

Huoltovarmuutemme kannalta maatilojen jatkuvuus ja oma ruokatuotanto on huolestuttavassa tilanteessa. Maatalouden merkitys huoltovarmuuteen on keskeinen, maatalous on ruoan tuottamisen perusta, kotimainen ruoantuotanto on välttämätöntä, jotta väestön ruoantarve voidaan turvata. Maatalous on keskeinen toimiala, joka vaikuttaa laajasti yhteiskunnan toimintakykyyn ja valtion kykyyn vastata kriisitilanteisiin.

Ruoka-ala työllistää Suomessa noin 340 000 henkeä, joka on 13 % työllisestä työvoimasta. Suomessa käytetyistä elintarvikkeista 80 % on kotimaisia. Vaikka maatilojen määrä on vähentynyt, ovat tuotantomäärät ja peltoala säilyneet suhteellisen vakaina. Ruokajärjestelmän toiminnan kannalta on keskeistä, että alalla on riittävästi vahvoja, innovatiivisia, kasvuhakuisia ja kilpailuhenkisiä yrityksiä.

Unohtaa ei saa myöskään metsätaloutta, joka on myös suuri osa suomalaista ruokatuotantoa. Metsistä saadaan muun muassa marjoja, sieniä ja riistaa. Lisäksi metsät tarjoavat puuta ja muita raaka-aineita elintarviketeollisuudelle. Lisäksi Suomen järvet, joet ja rannikkoalueet tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia kalastukselle. Kalastustuotteet, kuten lohi ja silakka, ovat suomalaisen ruokapöydän suosikkeja.

Ensi viikon alussa muuten Euroopan komissio päättää meidän silakkakiintiöstä. Saas nähdä miten käy. Suomen eduskunnassa saimme hyvän, yhtenäisen lausunnon, ettemme suostu ehdotettuun silakkakiintiön nollaamiseen.

Suomalainen sisukkuus, se on piirre, joka on aina erottanut meidät muista. Sään oikut, eivätkä muutkaan vastoinkäymiset ole estäneet meitä työskentelemästä kovasti, ja se on tuonut meille tuloksia sekä menestystä. Innovointi on ollut avain suomalaisen maatalouden kehityksessä. Olemme hyödyntäneet uusia tekniikoita ja ideoita saadaksemme enemmän aikaan vähemmällä ja laatu on aina ollut meille ensisijaisen tärkeää. Suomalaiset kuluttajat odottavat ja ansaitsevat korkealaatuista ruokaa, ja tuottajamme ovat vastanneet tähän haasteeseen ylpeydellä.

Rakkaus lajiin toivottavasti säilyy suomalaisilla nykyisillä ja tulevilla maanviljelijöillä. Kun istumme ruokapöydän ääressä, muistakaamme suomalaisen ruokakulttuurin erityisyyden ja perinteet.  

Kiitos maanviljelijöille, kiitos innovaattoreille, kiitos koko ruokaketjulle.  

Kiitos laadusta ja huoltovarmuudesta.  

Näillä arvoilla rakennamme vahvaa tulevaisuutta yhdessä.  

Hyvää sadonkorjuujuhlaa! ”